Kuten voi jo arvata ei kaikki mennyt ihan putkeen. Tämä koskee meidän vauvaame.
Se syntyi. Kasvoi. Kasvoi. Kasvoi. Oppi kävelemään. Juoksemaan. Syömään. Kiipeämään.
Se kuoli.
Aprillipäivästä perjntai kolmanteentoista.
Se syntyi vitsinä.
Kuoli vitsinä.
What are the odds?
Pienellä tytöllämme oli synnynnäinen sairaus; kouristelukohtauksia, jotka lopulta veivät hengen. Se nukkui äitini sylissä pois maailmastamme.
"Kaikki me kuolemme. Kaikki me elämme.
Totta kai se on vakava asia. Tietenkään se ei ole vakava asia. Siinä on kaikki mitä meillä on, eikä se ole paljon mitään. Siinä on kaikki mitä meillä on, eikä mikään voisi olla enempää. Tietysti elämä itsessään on jotain suurta ja totista. Tietysti elämä itsessään on pelkkä vitsi. Luonnollisesti me kaikki nauramme sille. Luonnollisesti nauru on pelkkää KOURISTELUA Miten mitään voisi ottaa kovin vakavasti. Miten mitään voisi olla ottamatta täysin vakavasti. Jonkun toisen hauta ammottaa edessä kuin pimeä kita, josta arkku näyttää pitkää kieltä.
Ole iloinen, että olet. Ole iloinen, että jotain on. Ole iloinen, että jotain on olematta. Ole iloinen, ettei sitä kerrota kahdesti."
~ Aki Salmela
Sinua kaipaamaan jäimme.


Ei kommentteja:
Lähetä kommentti